Olen kevään aikana ihastellut kauniita ja herkkiä höyhenkoruja mm. Helmiäisen blogissa. Pääsiäisen kunniaksi inspiroiduin itsekin väkertämään sellaiset. Tavoittelin näihin vähän sellaista "intiaanihenkeä". Kuvaaminen ei tällä kertaa onnistunut ollenkaan, pahoitteluni siitä.

Helmikanan höyheniä, korallihelmiä, Vintaj brass osia ja ketjujen jämiä, muutama tuliakaatti ja lasihelmi.

Tässä riipus lähemmin

Toinen koru on sinisävyinen

Tästä oli alunperin ihan toisenlaiset suunnitelmat, mutta niinkuin ainakin itselläni usein käy, lopputulos ei vastaa niitä paljonkaan. Helmikanan höyheniä tässäkin, ja lisäksi mustia siemenhelmiä, sinisiä kauniisti kimaltavia rondelleja ja hopeanvärisiä korunosia. Tämä on tehty vaijeriin. Tässä korussa vähän häiritsee se, että hopeanväriset renkaat ovat liian suuria. Parempia ei tähän hätään löytynyt, mutta voi olla että ne pitää vielä vaihtaa.

Vielä kuva riipusosasta lähempää

Tänään on muuten Korukoplan koruhaasteen julkaisupäivä. Itse en vielä tähän uskaltanut ilmoittautua tietokoneongelmieni takia, mutta jos kauniit korut kiinnostavat, kannattaa käydä katsomassa osallistujien aikaansaannokset.

OIKEIN MUKAVAA JA RENTOUTTAVAA PÄÄSIÄISEN JATKOA!

Näinkin pitkän blogihiljaisuuden jälkeen voisi kuvitella, että olisi paljonkin esiteltävää. Totuus on kuitenkin vähän toinen. Kyllä neulottu on, mutta lopputulos tiivistyy melko hyvin tässä kuvassa.

Tästä Stepistä on kaksi kertaa tehty röyhelövarsikämmekäs, molemmilla kerroilla väärän kokoinen, ja yksi röyhelövartinen sukka, joka olisikin tarvinnut tehdä vähän pienemmillä puikoilla. Seuraava yritys ehkä syksyllä. Ei kyllä tule kalliiksi tällä tyylillä neulominen.

Jotain valmistakin sentään on esitellä:

Tämä huivi meni veljen vaimolle syntymäpäivälahjaksi helmikuussa.

Lankana on Teeteen Lumi (75% super kid mohair, 25% silkki). Sitä kului tarkalleen huiviin varattu 4 kerää. Malli on yhdistelmä kahdesta ohjeesta. Keskiosa on Modan numerosta 5/2011 ja päätyreunukset neulottu yhden Pitsihuivit neuloen-kirjan reunapitsimallin mukaan.

Koruinnostus on sekin talvella ollut kateissa, mutta kevään myötä taas alkanut palailla. Tässä yksi viimeisimmistä, kieputusharjoitus, joka minulle tuo mieleen karkkikaupan.

eli kuparilankaan kieputettuja erilaisia lasihelmiä. Tämän olen tehnyt itselleni aika epätyypilliseen tapaan, laittanut vaan kivan värisiä helmiä peräkkäin sen enempää kokonaisuutta suunnittelematta. Idea tähän tuli kirjasta "Kieputtamalla kaunista". Ihan kivan värikäs lopputulos, mutta koru on kyllä aika painava.

Korutarvikkeet ovat ovat edelleen levällään pöydällä, ja villatakin alku ruskeasta alpakasta odottaa illan TV-hetken alkua. Ihanaa, kun on muutama ylimääräinen vapaapäivä. Ehtii vähän paremmin keskittyä harrastuksiinkin.

Joku on ehkä huomannutkin, että Suklaata ja silmukoita-blogissa on loppusyksyn ollut hiljaista. Ei siksi, ettei olisi mitään raportoitavaa, mutta kun kotitietokoneeni otti ja hajosi marraskuun alussa. Uutta en ole vielä saanut hankittua, enkä varmaan saakaan vielä vähään aikaan. Työaikaa taas ei kovasti kehtaa käyttää tähän juttuun. Siispä tämän Positiivareitten kauniin joulukalenterin myötä toivotan kaikille lukijoille mukavaa joulunodotusta ja rentouttavaa, tunnelmallista joulunaikaa!

Pitihän minunkin saada tähän pimeään syksyyn vähän kimallusta. Aluksi tälläisen myssyn muodossa.

Malli on alunperin tämä Teeteen, mutta pienin yksinkertaistuksin. Minusta kimallelanka toi tähän jo riittävästi ilmettä, joten jätin pitsineuleraidan pois. Näin tämä on enemmän mun tyylinen. Jotenkin näytti kuitenkin vähän tylsältä, ja siksi neulon vielä hakaneulalla kiinnitettävän rusetin koristeeksi.

Lankoina ihan ohjeenmukaisesti Teeteen Primavera ja Austermannin kimallelanka Palila. Nelosen pyöröpuikolla neulottu. Tykkäsin molemmista langoista. Primavera varsinkin on aivan ihanaa neulottavaa. No, mitä muuta vois ollakaan lanka, jossa on merinovillaa ja silkkiä? Kuvausalustana on Juniorin uusi torkkupeite. Toisin kuin Sukka-Mari, en ole itse tehnyt tätä vaan tää on ihan kaupasta. Ja sen verran kaukana meidän tyylistä, että mun on ihan pakko vähän (itsellenikin) selitellä tätä valintaa. Peitto a) sopii meidän olohuoneen väreihin, b) tuntuu ihanan pehmeältä ja c) siitä lähtevät koirankarvat hyvin irti. Ihan järkevä hankinta siis . Toivottavasti se myös lämmittää.

Nyt pitää palata taas hahtuvalapasten pariin. Kimallelankaa jäi vielä jäljelle, joten lisää bling-blingiä tulee varmaan jossain vaiheessa.

Yli kuukausi jo edellisestä postauksesta eikä silti ole juurikaan valmista esiteltävää. Neuleinnostusta kyllä olisi, mutta aikaa ei vaan tunnu olevan. Illat ovat jotenkin niin lyhyitä, ja ison osan niistä vievät koirat ja kotityöt. Omiin ja Juniorin harrastuksiinkin kuluu muutama ilta viikossa.

Muutama pari huovutettuja lapasia on kuitenkin valmistunut.

Pirtin Kehräämön hahtuvasta nämäkin. Harmaat 6 mm:n puikoilla ja värikkäät 7 mm:n. Kolme paria odottaa vielä päättelyä ja huovutusta.

Vanhemman pojan opiskelijakämppään neuloin pari tiskirättiä.

Lanka Allhemp6, puikot 3,5. Näitä pitää tehdä vielä lisää.

Koruinspiraatio on aika lailla kateissa, ainoastaan tämä "kaulakello" on valmistunut.

Punainen vaihe jäi vissiin päälle edellisestä Korukoplan haasteesta. Ja onhan pikkujouluaikakin kohta tulossa. Punaista taitaa siis olla tulossa lisääkin...

Täälläpäin on kouluissa nyt syyslomaviikko. Itse saan tällä kertaa nauttia vain kahden päivän vapaasta. Huomenna jo työt kutsuvat, mutta jääpähän sitten useampia lomapäiviä pidettäväksi joulunaikaan. Miten ne jouluiset ajatukset hiipivätkin tänä vuonna mieleen näin aikaisin? Glögikausikin tuli avattua jo viikonloppuna. Toivottavasti ensilumi antaa kuitenkin vielä odottaa itseään.

MUKAVAA SYYSLOMAVIIKKOA!

Korukoplan kymmenennen haasteen korunjulkistamispäivä on tänään. Tällä kertaa aiheena on punainen+ sade+ kolme. Minun versioni on tässä.

Punaista ovat siis tuliakaatit, kolmosia on kolme kertaa: vihreäsävyiset keraamiset helmet, AB-pintaiset vuorikristallit sekä Vintaj Natural Brass renkaat. Sadetta edustaa -aika kliseisesti- fasettihiottu kirkas pisaranmuotoinen lasihelmi, joka roikuu lukosta. Muut materiaalit ovat messinkilanka sekä Vintaj-ketju ja pieni pyöreä helmi.

Idea väritykseen lähti tästä yhdestä akaatista, jonka valkoiset pilkut toivat mieleeni kärpässienen.

Niinpä muut värit löytyivätkin sitten syksyisestä metsästä.

Minulla ei ole ollut tapana antaa koruilleni nimiä, mutta viimeaikoina näitä nimiä on kuitenkin alkanut jostain putkahdella. Tämän nimeksi tuli värityksen mukaisesti "Syksyisessä metsässä".

Tähän haasteeseen oli taas hauska osallistua, kiitos järjestäjälle! Mielenkiinnolla odotan kuvia muiden osallistujien aikaansaannoksista.

Sekku-huivin neulominen alkoi tuntua niin puuduttavalta, että välillä oli neulottava jotain nopeasti valmistuvaa. En ollut aikaisemmin neulonut mitään hahtuvasta, ja aiemmat huovutuskokeilut (Novitan Huopasesta) eivät ole onnistuneet ihan toivotusti, joten olin vähän epävarma näiden suhteen. Ensimmäiseksi kokeiluksi nämä onnistuivat minusta ihan kohtuullisesti.

Hahtuva on Pirtin kehräämön luonnonväristä ruskeaa. Ohjeen sain langan mukana, ja neuloin aika tarkkaan sen mukaan. Ainoastaan puikkokoon vaihdoin 6 millisistä seiskan sukkapuikkoihin, mulla kun on aika tiukka käsiala. Hahtuvaa kului 88 g. Kiekosta jäi jäljelle vielä yhden lapasen tarpeet. Siksipä piti mennä ostamaan vielä toinenkin kiekko, lapasiahan on hyvä olla parillinen määrä. Seuraavat ovat jo tulossa. Tällä kertaa kokeilen niitä pienempiä puikkoja ja vähän kevyempää pesukäsittelyä. Hiukan vähempikin huopuminen kun mielestäni riittäisi.

Mulla on nyt menossa -vähän itsellenikin yllätyksenä- jonkinlainen sininen vaihe. Sinistä väriä on ilmestynyt niin vaatetukseen, lankoihin kuin korumateriaaleihinkin. Yhtenä esimerkkinä on tämä Helmipuoti Helmiäisen korukurssilla tekemäni "Sininen uni".

Tai tarkemmin sanoen, ensimmäinen versio korusta valmistui kurssilla. En ollut kuitenkaan siihen ihan tyytyväinen (esim. valitsemani lukko ei sopinut lopulta ollenkaan), joten jatkoin säätämistä kotona yömyöhään. Tässä näette kolmannen version. Ihastuin kaupassa heti erityisen kauniin sinisiin makeanvedenhelminugetteihin, jotka sitten ovat saaneet seurakseen hennon vaaleansinistä pitsiakaattia sekä haaleansävyisiä sinisiä ja hohtavia tummanharmaita fasettihiottuja lasihelmiä. Korua yhä uudelleen väkertäessäni muodostui riipukselle tärkeä merkitys.

Näen siinä täysikuun ja tähden, unen siiven ja sinisen sydämen merkitsemässä levollisuutta. Juniorilla tosin oli tästä vähän erilainen tulkinta. Hänestä siipiä pitäisi olla kaksi, koska tästä tulee mieleen yksisiipinen enkeli, ja yksisiipinen enkelihän on tietysti pahis. Toivottavasti hän on kuitenkin väärässä, ja koru tuo vain hyviä unia.

Sinistä on myöskin puikoilla.

Kauniin väristä Sekkua valmistumassa huiviksi joskus tulevaisuudessa. Lanka vaan on minun makuuni aika ohutta, ja neulomus edistyy hitaasti.

Tähän kaupunkiin on avattu uusi lankakauppa. Kävin sen viime viikolla katsastamassa, ja sieltä tarttui tietysti mukaan muutama kerä lankaa. Arvaa minkä väristä?

Ihan kaikki ei sentään ole sinistä. Viimeksi valmistuneessa rannekorussa on ihan muita värejä.

Siis pinkkiä kiveä, mattamustaa lasihelmeä ja laavakiveä ja hopeanväriä. Ja sifonkirusetti.

Sinistä ei ole myöskään Korukoplan kymmenennessä haasteessa, johon ilmoittauduin mukaan. Siinä teemaväri on punainen. Korun julkaisupäivä on 11.9.

Lopuksi vielä elokuinen kuutamokuva, jonka väritys on erityisesti mieleeni.

Ihania sinisiä hetkiä juuri Sinulle!

Vielä yhdet pitsivarsisukat valmistuivat perjantaina Mikkelin junassa. Sukat menivät tuliaisiksi ystävälle, jonka luo matkustimme viettämään elokuista viikonloppua.

Ohje (jota minä en kyllä enää tarvitse, nämä olivat kuudennet tätä mallia) Novitan talvi 2009 lehdestä, lanka 7 veljestä, puikot 3,5 mm. Ohjetta on muokattu sen verran, että varressa on kymmenen pitsineulemallikertaa ohjeen kahdentoista sijaan. Minusta sukat ovat tämän pituisina mukavammat käyttää.

Tässä vielä viimeksi valmistunut nelikko Tuusjärven rantakivellä.

Ensimmäisen työviikon jälkeisen viikonloppuni vietin siis ystävieni kanssa Mikkelin seudulla. Viikonloppuun sisältyi saunomista ja uimista, Mikkelin nähtävyyksiin tutustumista, paljon herkuttelua ja hyvästä seurasta nauttimista.

Suuret kiitokset siis emännälle ja matkaseuralaisille hienosta viikonlopusta!

Huomenna on Kädentaitajien neuletapaaminen Tykkipuistossa. Toivottavasti moni muukin innokas on sinne tulossa?

Kesällä korublogeja katsellessani törmäsin tähän Korukoplan koruhaasteeseen. Haasteen aiheina olivat vanhan kansan viisaudet. Itselläni on korukokemusta vielä aika vähän, mutta hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan. Hiisiaihe kiehtoi minua ensin, mutta näytti vaikealta löytää ajatukseni sopivia helmiä, joten päädyin sateenkaariaiheiseen viisuteen. Vielä viime metreillä päädyin kuitenkin vaihtamaan aihetta, kun Helmikaupassa poiketessani eteeni tuli kuin vahingossa hiisikoruajatukseeni soveltuvia helmiä. Koruni aihe on siis: " Jos uidessa menet liian syvälle niin hiisi vie sinut ".

Koru on sammalakaattia, täydennettynä mustilla ja sateenkaaren väreissä hohtavilla lasihelmillä. Ajatuksena oli, että kivien sävy tummenee keskustaa kohti mentäessä ikäänkuin vesi syvenisi ja syvimmässä kohdassa on musta hiisi. Kuviin en valitettavasti saanut värejä ihan oikein, mutta toivottavasti idea kuitenkin välittyy.

Haasteeseen oli kiva osallistua, ja muiden hienoja luomuksia katsellessa heräsi taas halu opetella aiheesta lisää.